17. kesäkuuta 2013

Aarteita

Viikonloppuna olimme Pohjois-Savossa serkkuni häissä. Isäni suku on kotoisin sieltä ja minä vietin siskojeni kanssa aina koululomia mummon luona Varkaudessa. Mitä lähemmäksi pääsimme kohti tuttuja lapsuuden maisemia sitä iloisemmaksi tulin. Matkalla pysähdyimme leipomoon ja kun kuulin tuttua rauhallista savon murretta, tunsin taas tulleeni paikkaan, missä ei voi olla, kuin onnellinen.

Häät olivat ihanat. Mitäpä muutakaan ne olisivat voineet olla? Vihkiminen tapahtui ulkona ja tilaisuutta ympäröi kauniit järvimaisemat ja Suomen kesä. Morsian oli upea ja sulhanen komea. Serkut, ne pienimmätkin, olivat kasvaneet jo aikuisiksi - ainakin täysikäisiksi - ja yhdessä seliteltiin omille jälkeläisillemme, mitä tarkoittaa, kun on jonkun pikkuserkku. Lapset taas häkeltyneinä ymmärsivät sen vertaa, että ovat toisilleen jotain sukua. Ja iloinen murteiden sekamelska hukkui jälleennäkemisen riemuun.

Kyllä häitä vain pitäisi olla useammin. Täytyykin alkaa painostamaan nuorempia siskojani.. He kun vielä eivät ole häitään viettäneet.. Täytyyhän sitä olla hyviä syitä juhlia yhdessä sukulaisten kanssa!

Illalla saavuttuamme hotelliin, lähdin taluttamaan koiraamme, Murua. Ilma oli yhä lempeä ja nautin luonnon kauneudesta kävellessäni hiljaa Murun kanssa Itä-Suomen maisemissa. Kaiken kruunasi sateenkaari, joka ilmestyi pilviselle taivaalle. Ja se oli kaunis!

Saavuttuani hotellihuoneeseen ja lasten nukahdettua aloin hajamielisenä selailla nettiä kännykälläni. Etsin tietoa Varkaudesta, lähisukulaisteni kotikaupungista. Ja kuinka ollakaan, löysin upean omakotitalon myytävänä Varkauden keskustasta. Kyseessä oli Varkauden kaupungin omistama vanha puutalo, mikä nyt oli myynnissä nimellistä korvausta vastaan. Aika huikeaa! Sateenkaari, jonka olin juuri nähnyt taivaalla, hiipi mieleeni kun etsin lisää tietoa myytävästä kohteesta. Asioita tapahtuu, koska niillä on jokin tarkoitus. Niitä vain tulee tulkita oikein. Sateenkaarihan on merkki aarteesta. Puutalo, jonka löysin nettiä selaillessani, oli aarre.

Mutta mitä tehdä puutalolla? Soitin siskolleni, joka innostui asiasta, yhteistuumin päätimme tutkia asiaa hieman tarkemmin. Mielessä välkkyi puutalohotelli Varkauden keskustassa, sinne voisi sitten itsekin mennä, kun haluaisi palata jälleen lapsuuden maisemiin.. Haaveilin jo sisustamisesta ja sitten..  Itseasiassa koko haave tyssäsi sitten kuntoraporttiin. Olisi pitänyt purkaa ja korjata, kaivaa ja puunata, niin paljon, että siinä olisi mennyt omaa aikaa koko seuraava vuosi ja sitten vielä ammattilaisten aikaa toinen mokoma. Todennäköisesti. Hellästi hyvästelimme hotellihaaveemme, ennenkuin ne ehtivät kunnolla edes kasvaa.

Sateenkaari ei tuonut hotelliaarretta. Mutta ehkäpä sillä kuitenkin oli jokin tarkoitus. Että voi elää elämää, missä kaikki on mahdollista. Voi kiihtyä nollasta sataan ja suunnitella perustavansa hotellin. Ostavansa puutalon ja sisustavansa sen talon arvoisesti. Elää elämää, missä perhe on tärkein ja tietää, että voi aina turvautua omaan aviopuolisoon. Missä onnellisuus on sitä, että ei ole kiirettä ja voi nauttia lapsista. Leipoa pullaa ja pyytää naapuria teelle. Missä lapset juoksevat portaita pitkin ja tulevat pyytämään mehua. Missä ystävät - omat ja lasten - voivat koska tahansa tulla kylään. Missä aviopuoliso rohkaisee ja antaa luvan olla oma itsensä. Vaikka ne ideat joskus vähän karkaavatkin.. Ja silloinkin se on perheestä vain hauskaa.

Sateenkaari taivaalla taisi kertoa, että minulla on jo aarre.

Hyviä öitä!

Minä