.. Tai ainakin sitten sellainen keskiverto.. Tiedättehän tyypin? Kuuntelee lapsia sitten, kun niillä on jotain tärkeää sanottavaa ja se on toistettu jo kahteen kertaan. Jos asia on ikävä, kauhistutaan ihan suunnattomasti, aletaan syyttelemään ja sitten vasta halutaan kuulla koko juttu uudestaan alusta. (Se alku kun jäi kuuntelematta, koska oli hirveän tärkeää ajateltavaa.. kuten, että miten päin tuon nojatuolin pyörittäisi, että se olisi oikein päin ja kauniisti.. tai että mihin ihmeeseen on kadonnut se uusi ripsiväri, jonka juuri ostin?).
Onkos kukaan koskaan ajatellut lasta odottaessaan, millainen minusta tulee sitten, kun olen äiti? Ihan varmasti ainakin osa tulevista vanhemmista tekee niin. Mikä on tietenkin hirveän hyvä juttu. Mutta me keskiverrot ajatellaan vain, että kyllähän siitä nyt ihan hyvää tulee! Ja yleensä varmasti tuleekin. Mitä sitä turhia stressaamaan. Ja hups vain! Lapsia on jo kolme ja yhä vielä vain ajatellaan, että ihan hyvää tästä tulee ilman suunnitelmia! Ja niinhän siinä useimmiten käykin. Lapset kasvavat ja me äidit ja isät kasvamme hyväksi vanhemmiksi siinä mukana.
Joskus sitä oikein ihmettelee, että olenpa minä viisas, kun osaan vastata lapseni kysymyksiin näin aikuismaisesti. (Oi, nyt taisin paljastaa jotain: hyvä on. Olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, että oikeasti: Minä olen nyt aikuinen. Ystävänikin kertoi jo sen ihmetellessäni hissin valossa hienonhienoisia - ihan siis vain toosi pienenpieniä - pintaryppyjä silmäkulmissani : "No, olethan sinä jo sen ikäinen, että sinulla niitä kuuluukin olla!". Hyvä juttu. Siis vasta 35 v ja jo nyt muutkin huomaavat, että minulla kuuluukin olla jo jos jonkinlaisia pintaryppyjä. Hirveää!.. Taisimme kuitenkin nyt eksyä vähän aiheesta.. ). Eli aikuisuus ja äitiys.
Onkohan sillä mitään tekemistä sen kanssa, että yksi päivä huokaisin pojalleni onnellisena, että "kyllä sisustaminen sitten on vain ihanaa, vai mitä kultaseni?" Johon 3-vuotias poikani sitten totesi totisena, että eikä ole. Käännyin poikani puoleen ja ihmettelin, että miten niin? Minkä takia sisustaminen ei muka ole ihanaa? "Koska se ei ikinä lopu!" Vastasi pikkuiseni. Herranjestas! Kuka meillä puhuu niin paljon sisustamisesta, että pikkuiseni on moista saanut päähänsä? Vai onkohan poikani jo 3-vuotiaana noin älykäs? Että yleensäkään tietää, mitä tarkoittaa "sisustaminen"?. Itseasiassa äitiydellä ja aikuisuudella ei taida tämän asian kanssa olla mitään tekemistä. Paitsi että minun pitää pitää kiirettä aikuistumisellani, ennenkuin lapset menevät ohi. Jos 3-vuotiaani on noin viisas, niin miten fiksu onkaan jo 12 vuotias tyttöni? Ja mitä minä enää olen, kun he yhä vain kasvavat ja aikustuvat? Apua! Onneksi lapseni kuitenkin yhä tottelevat, kunnioittavat, suukottelevat ja halivat minua.
Siitäpä se varmasti lähtee. Meinaan äitiys. Ei kai sitä kovin kummosia oppaita siihen tarvita. Jos vain saa opetettua lapsilleen kunnioituksen vanhempia ja muita ihmisiä kohtaan. Ehkä se tarttuu terveellä tavalla sitten lapsiin aina aikuisuuteen asti. Miten muita ihmisiä tulee aina ottaa huomioon. Ja itseään tietenkin myös. Ja että ikinä ikinä ei saa valehdella. Koska valheella on lyhyet jäljet. Ja pitää olla tosi hyvä muisti, jos aikoo valehdella. Ja että jos valheesta jää kiinni, aiheuttaa se monelle ihmiselle pahaa mieltä.. Eli ei kannata edes yrittää.
Mistä ihmeestä minulle moiset jutut tulivat mieleen? No, itseasiassa lehtijutusta, jossa kerrottiin sijaisvanhemmuudesta. Sijaisvanhemmat tekevät kertakaikkiaan ihmeellisen hienoa työtä, johon tarvitaan paljon enemmän, kuin kaunis mieli! Minä en raskisi luokseni ottaa sijaislasta. Minä kuitenkin rakastuisin pikkuiseen päätä pahkaa, enkä voisi enää luopua.. Mikä kaiketi sijaisvanhemmudessa on tavoitteena.. Se että lapsi pääsee loppujen lopuksi oman äitinsä/isänsä luokse. Minulla sydän särkyisi, jos pitäisi luopua sijaislapsesta. Mutta jos voisin jotenkin tukea perheitä, jotka ottavat sijaislapsia luokseen.. Sinne voisin silloin tällöin mennä lapsenvahdiksi, että aikuiset pääsevät ulkona käymään tai asioitaan hoitamaan. Se varmastikin hyödyttäisi myös näitä pikkuisia lapsia.
No, näihin aatoksiin on hyvä mennä tutimaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti