Täydellinen äiti täällä kirjoittelee!

.. Tai ainakin sitten sellainen keskiverto.. Tiedättehän tyypin? Kuuntelee lapsia sitten, kun niillä on jotain tärkeää sanottavaa ja se on toistettu jo kahteen kertaan. Jos asia on ikävä, kauhistutaan ihan suunnattomasti, aletaan syyttelemään ja sitten vasta halutaan kuulla koko juttu uudestaan alusta. (Se alku kun jäi kuuntelematta, koska oli hirveän tärkeää ajateltavaa.. kuten, että miten päin tuon nojatuolin pyörittäisi, että se olisi oikein päin ja kauniisti.. tai että mihin ihmeeseen on kadonnut se uusi ripsiväri, jonka juuri ostin?).

Onkos kukaan koskaan ajatellut lasta odottaessaan, millainen minusta tulee sitten, kun olen äiti? Ihan varmasti ainakin osa tulevista vanhemmista tekee niin. Mikä on tietenkin hirveän hyvä juttu. Mutta me keskiverrot ajatellaan vain, että kyllähän siitä nyt ihan hyvää tulee! Ja yleensä varmasti tuleekin. Mitä sitä turhia stressaamaan. Ja hups vain! Lapsia on jo kolme ja yhä vielä vain ajatellaan, että ihan hyvää tästä tulee ilman suunnitelmia! Ja niinhän siinä useimmiten käykin. Lapset kasvavat ja me äidit ja isät kasvamme hyväksi vanhemmiksi siinä mukana.

Joskus sitä oikein ihmettelee, että olenpa minä viisas, kun osaan vastata lapseni kysymyksiin näin aikuismaisesti. (Oi, nyt taisin paljastaa jotain: hyvä on. Olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, että oikeasti: Minä olen nyt aikuinen. Ystävänikin kertoi jo sen ihmetellessäni hissin valossa hienonhienoisia - ihan siis vain toosi pienenpieniä - pintaryppyjä silmäkulmissani : "No, olethan sinä jo sen ikäinen, että sinulla niitä kuuluukin olla!". Hyvä juttu. Siis vasta 35 v ja jo nyt muutkin huomaavat, että minulla kuuluukin olla jo jos jonkinlaisia pintaryppyjä. Hirveää!..  Taisimme kuitenkin nyt eksyä vähän aiheesta.. ). Eli aikuisuus ja äitiys.
Onkohan sillä mitään tekemistä sen kanssa, että yksi päivä huokaisin pojalleni onnellisena, että "kyllä sisustaminen sitten on vain ihanaa, vai mitä kultaseni?" Johon 3-vuotias poikani sitten totesi totisena, että eikä ole. Käännyin poikani puoleen ja ihmettelin, että miten niin? Minkä takia sisustaminen ei muka ole ihanaa? "Koska se ei ikinä lopu!" Vastasi pikkuiseni. Herranjestas! Kuka meillä puhuu niin paljon sisustamisesta, että pikkuiseni on moista saanut päähänsä? Vai onkohan poikani jo 3-vuotiaana noin älykäs? Että yleensäkään tietää, mitä tarkoittaa "sisustaminen"?. Itseasiassa äitiydellä ja aikuisuudella ei taida tämän asian kanssa olla mitään tekemistä. Paitsi että minun pitää pitää kiirettä aikuistumisellani, ennenkuin lapset menevät ohi. Jos 3-vuotiaani on noin viisas, niin miten fiksu onkaan jo 12 vuotias tyttöni? Ja mitä minä enää olen, kun he yhä vain kasvavat ja aikustuvat? Apua! Onneksi lapseni kuitenkin yhä tottelevat, kunnioittavat, suukottelevat ja halivat minua.

Siitäpä se varmasti lähtee. Meinaan äitiys. Ei kai sitä kovin kummosia oppaita siihen tarvita. Jos vain saa opetettua lapsilleen kunnioituksen vanhempia ja muita ihmisiä kohtaan. Ehkä se tarttuu terveellä tavalla sitten lapsiin aina aikuisuuteen asti. Miten muita ihmisiä tulee aina ottaa huomioon. Ja itseään tietenkin myös. Ja että ikinä ikinä ei saa valehdella. Koska valheella on lyhyet jäljet. Ja pitää olla tosi hyvä muisti, jos aikoo valehdella. Ja että jos valheesta jää kiinni, aiheuttaa se monelle ihmiselle pahaa mieltä.. Eli ei kannata edes yrittää.

Mistä ihmeestä minulle moiset jutut tulivat mieleen? No, itseasiassa lehtijutusta, jossa kerrottiin sijaisvanhemmuudesta. Sijaisvanhemmat tekevät kertakaikkiaan ihmeellisen hienoa työtä, johon tarvitaan paljon enemmän, kuin kaunis mieli! Minä en raskisi luokseni ottaa sijaislasta. Minä kuitenkin rakastuisin pikkuiseen päätä pahkaa, enkä voisi enää luopua.. Mikä kaiketi sijaisvanhemmudessa on tavoitteena.. Se että lapsi  pääsee loppujen lopuksi oman äitinsä/isänsä luokse. Minulla sydän särkyisi, jos pitäisi luopua sijaislapsesta. Mutta jos voisin jotenkin tukea perheitä, jotka ottavat sijaislapsia luokseen.. Sinne voisin silloin tällöin mennä lapsenvahdiksi, että aikuiset pääsevät ulkona käymään tai asioitaan hoitamaan. Se varmastikin hyödyttäisi myös näitä pikkuisia lapsia.

No, näihin aatoksiin on hyvä mennä tutimaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Askartelua

Heipsan!

Olipa tänään ihanan keväinen päivä! Pyysimme yllättäin naapurit lounaalle pihallemme ja ruokana tarjottiin savustettua lohta perunan-porkkana-lanttupaistoksen ja salaatin kera. Kyllä kelpasi! Aurinkoinen ilma ja hyvä seura saivat melkein jo uskomaan, että kohta se kesä tosiaankin on jo täällä! Pitihän sitä ulkona syömisellä juhlistaa! 

Kevään tulon tuntee myös siitä, kun kaivetaan polkupyörät talven jäljiltä esille ja tehdään koko perheen pyöräretki! Tai oikeastaan.. pojat pyöräili ja me muut juoksimme vieressä vahtimassa, ettei pyörän nokka käänny yllättäin väärään suuntaan, tai ettei pojat törmäile kehenkään. Auringon paisteen loihtima ilo näytti tarttuvan hymynä myös vastaantulijoiden kasvoille. Eikä se hymy hyytynyt, vaikka keskimmäisen ajo välillä näytti siltä, että kohta kaatuu yksi jos toinenkin jalankulkija. Auringon lämpimillä säteillä on positiivinen vaikutus selvästi meihin kaikkiin!

Pääsiäisaskartelujakin ehdittiin eilen tekemään.. Tässä taideteoksiamme:

  

Ihanaa viikon alkua!

Ruisleipä

Olen jo pitkään haaveillut hiivattoman ruisleivän teosta. Tänään löysin ohjeet ruisleivän tekoon ja ajattelin laittaa ohjeen tänne talteen. Nyt on ensimmäisen päivän vaihe tehty ja juuri laitettu odottamaan huomista iltaa.. Jännittävää!! Saas nähdä, saanko jotain aikaiseksi!

Valmistusaika 4 vrk


Ensimmäinen päivä
3 rkl ruisjauhoja
3 rkl haaleaa vettä

Toinen päivä
2 rkl ruisjauhoja
2 rkl haaleaa vettä

Kolmas päivä
1 l kädenlämpöistä vettä
noin 6 dl täysjyväruisjauhoja (kaikkiaan noin 2 l)

Neljäs päivä
loput jauhoista 
¾ rkl suolaa

1. Ensimmäinen päivä: Sekoita juuren ainekset puuroksi ja peitä astia kelmulla niin, että juuri saa hieman ilmaa. Anna juuren tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi.

2. Toinen päivä: Lisää juureen ruisjauhoja ja vettä. Sekoita ainekset huolellisesti, ja anna taikinan levätä sen jälkeen edelleen yön yli.
3. Kolmas päivä: Sekoita isossa kulhossa juureen vesi ja kolmannes jauhoista. Peitä kulho liinalla, ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä vielä vuorokausi. Sekoita välillä. Taikina on hapantunutta kun se kuplii, on selvästi noussut ja tuoksuu raikkaan happoiselta.

4. Neljäs päivä: Lisää taikinaan suola ja niin paljon jauhoja, että puuhaarukka pysyy pystyssä taikinassa. Ota desi taikinaa talteen juureksi seuraavaa leipomista varten, pakasta tai kuivata.

5. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin kaksi reikäleipää uunipellille leivinpaperin päälle. Tee reiät lasin avulla ja nosta reikäpalat sivuun. Ripottele leiville ruisjauhoja, ja anna niiden levätä leivinliinan alla noin tunti, kunnes pinta hieman repeilee.

6. Kypsennä leipiä 225 asteessa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Paista reikäleipien kanssa samalla uunipannulla myös reikäpalat. Kypsä leipä
kumisee, kun pohjaa kopauttaa. Kääri leivät jäähtymään leivinliinan sisään.

VINKKI:

Jos sinulla on valmis juuri, liota se litraan vettä. Lisää 3 dl ruisjauhoja ja anna juuren levätä yön yli. Lisää suola. Jatka taikinan valmistusta kahden vuorokauden ajan lisäämällä vähitellen ruisjauhoja kuplivaan juuritaikinaan. Lopulta taikina on jämäkkää leivottavaksi.
 

Aika hellyttäviä, eikö vain?

Hurjan suloisia nämä allaolevat pennut! Tämä video oli pitkään suosikkini youtube:ssa.  Mutta sitten kadotin sen.. Etsin pitkään.. Aina välillä uudestaan ja uudestaan..enkä löytänyt. Tänään 3-vuotias poikani tuli esittelemään kännykästäni söpöä videolöytöään! Ja se oli tämä kadoksissa ollut lempivideopätkäni! Täytyy kyllä sanoa, että aika käteviä nämä nykyajan 3-vuotiaat  lapsukaiset: kuinka sujuvaa IPhonen ja IPadin käyttö onkaan heillä! Tässä vielä teillekin päivään iso annos suloisuutta ja hyvää mieltä! 

Ihanaa viikonloppua!

Kulman pojat

Kiva ilta ja hauska leffa!

Myönnän, olin ihan kaamea pessimistinen, ennen kuin menimme elokuvaan. Mutta mentävä oli: olin luvannut syntymäpäivälahjaksi miehelleni leffaillan. Ja minkäs muun leffan hän olisikaan valinnut, kuin elokuvan, joka kertoo jalkapallosta. Hohhoijaa.. Joten leffaan mentiin. Jalkapallo- kaulahuivi kaulassa. Tai oikeastaan, minulla ei (luojan kiitos!) ollut kaulahuivia, vaan ainoastaan miehelläni. (Hänen harrastuksensa on vuosia ollut jalkapallo, joten siksi oman joukkueen huivi.. ja leffavalinta..)

Mutta, hitsi vie! Elokuva oli hauska! Kyllä kannatti! 

Leffan opettavin kohta oli erään elokuvahahmon toteama lause:

"Maailman eniten painettu kirja ei suinkaan ole raamattu, kuten voisi kuvitella, vaan Ikean kuvasto.. Se tarkoittaa vain sitä, että maailmaa ei pyöritä jumala, vaan nainen.." (Ikean kuvastossa siis totuus piilee..!)

Eli jos haluaa nauraa yhdessä muun yleisön kanssa, niin kannattaa käydä katsomassa!

Aurinkoista viikon alkua!

Koirakuumetta

Voih, näistä voisin haluta perheeseemme yhden lisäjäsenen!

On ihan hirmuista, miten voi koirakuume iskeä ihan salakavalasti.. Tai oikeastaan.. Onhan sitä podettu jo vuosia, mutta viime kesästä asti olen odottanut sitä oikeata hetkeä, että voisin pienen pennun hankkia meillekin.

Asiaa mutkistaa hieman perheemme allergia ja astma, jota meillä on miehelläni ja tytölläni. Ja ties vaikka pojillekin voi ehkä puhjeta, jos ja kun pennun joskus hankimme. Täytyy siis olla hyvä varasuunnitelma, että mitä teemme, jos haemme kotiin pennun ja loppujen lopuksi keuhkomme ei kestäkään pientä hauvavauvaa.

Olen kuitenkin positiivinen asian suhteen. Nimittäin itse aikoinani sairastin lapsena astman ja allergian. 11-vanhana olivat oireet jo lääkityksen myötä hävinneet ja omat vanhempani hankkivat meille koiranpennun. En muista kertaakaan saaneeni koirastani astmaa, vaikka koiramme oli sekarotuinen. Kun olin 15-vuotta, tuli perheeseemme vielä kissa (joka nukkui juuri ennen viime joulua pois.. hieman päälle 20-vuotiaana.. hän eli pitkän ja onnellisen elämän=). Koirani hyppäsi joka ilta viereeni nukkumaan, enkä ikinä saanut siitä ikinä astmaoireita. Kissaa en voinut viereeni ottaa nukkumaan, koska jos olisin päästänyt, olisi seuraavana aamuna hengitykseni vinkunut ja olo ollut kurja.

Joten kaiken tutkimisen jälkeen totesin, että Bichon Frise on rotu, jota voimme yrittää. Nimenomaan sen takia, että siitä ei lähde karvaa samalla tavalla, kuin tavallisesta koirasta. Ja paljon muitakin syitä, joita voin sitten myöhemmin luetella, nyt annan kuvien puhua puolestaan:

ps. kaikki kuvat ovat sivuilta: http://www.mercurites.com

Aika ihania koiria, eikö vain? Katsotaan, toteutuuko haaveeni pienestä koiranpennusta jo ehkä ensi kesänä?

Ihanaa viikonloppua!

What would happen if..

Heipparallaa ystävät hyvät!

Törmäsin näihin kuviin tänään selaillessani tiedostoja.. Olen joskus aikoinani ne itselleni tallentanut inspiraatiokuviksi ja voi, kyllä jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun löysin kuvat kannettavani kovalevyltä!

Yhä vieläkin ihan mielelläni asuisin tällaisessa..

Ihanaa, mikä materiaalien kirjo: on kovaa, pehmeää, lasia, kromia, peiliä, kiiltävää, mattaa ja niin ihanan yksinkertainen värimaailma..

Hmm.. Aika pitkään varmasti menee, ennenkuin kodistani tulee yhtä seesteinen ja kaunis, kuin mitä yllä olevat kuvat ovat (toivottavasti nyt sentään joskus olisi valmista, vaikka aika usein tuntuukin, että asunnon remontointi on vain yhtä loputonta talsimista hyvin upottavassa suossa.. )

Mutta hiljaa hyvää tulee ja kärsivällisyys on hyve.. 

kuten olen tässä kohta vuoden ajan kannustavasti hokenut itselleni..

(..jupisten samalla hiljaa mielessäni, että niin varmaan joo, mieluiten koko remontti kuitenkin loppuun heti, nyt, samantien, paikalla.. ja miten niin ei voi tehdä vielä?)

__________________________________________

__________________________________________

__________________________________________

__________________________________________

.. Niin, mitä voisikaan tapahtua..?? Mitäs minä nyt haluaisin tehdä? Ainakin ihan varmasti olla töissä siellä missä nyt olen. Enpä usko, että ihan heti löytäisin paikkaa, missä ihmiset ovat yhtä ihania, lähin esimies niin luotettava ja työilmapiiri niin innostava, kuin mitä omassa työpaikassani. Työ nyt itsestään on aika samanlaista päivästä toiseen,  mutta jostain kumman syystä se tuntuu myös siltä, että vain taivas on rajana! Siellä on siis hyvä olla ja parempaan voi aina pyrkiä olemalla itse aktiivinen.

.. Juu, olisihan se ihanaa olla vain ja ainoastaan lasteni kanssa kotona! .. Mutta toisaalta, lapset nauttivat ystävistään, harrastuksistaan ja ovat ylpeitä jokaisesta kehityksen askeleesta, joita ottavat silloin, kun me vanhemmat olemme töissä. Ja onpa kertakaikkiaan upeaa, kun saan pitää perjantai-päivän aina vapaana töistäni (osittainen hoitovapaa), jolloin lapsille tulee pitkä viikonloppu ja saamme pikkuisen pidemmän aikaa ladata pattereita taas seuraavaan työviikkoon.. Ratkaisu on ainakin tässä vaiheessa hyvä: lapset kehittyvät, nauttivat ystävistään ja me vanhemmat saamme haastaa itseämme työpaikalla uusiin mielenkiintoisiin asioihin. Ainakin vielä haluan jatkaa ihan vain näin.. Nauttia pitkistä viikonlopuista ja arjen haasteista..

Ja sitten.. mitä vielä voisi tehdä.. vaikka mitä! Voisin matkustella, nähdä maailmaa, auttaa ihmisiä, kasvattaa lapseni hyvin, antaa aikaa kaikille, muille ja myös itselleni, olla ekologinen, syödä luomua, urheilla paljon ja opettaa lapsetkin nauttimaan urheilusta, luonnosta, elämästä!

 Ja itseasiassa, kyllähän tämän kaiken voi tehdä, kun vain tekee, askel kerrallaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!