20. syyskuuta 2012

Hauskaa torstaita!

Tiedättekö, olen vähän viime aikoina soutanut ja huovannut (oliko tuo nyt oikea sana ollenkaan??). Törmäsin eräänä päivänä kiinteistönvälittäjän koulutukseen. Oi, siinäpä ala, jonka haluaisin oppia! Kauniita asuntoja, ei niin kauniita asuntoja, sisustuksia, ihmisiä, keskustelua, haasteita. Juu-u! Ehdottomasti haluan hakeutua kiinteistövälittäjän koulutukseen! Harjoittelu tapahtuisi kiinteistönvälitys -yrityksessä ja välillä oltaisiin koulussa. Ajatella, ihan kaikessa rauhassa saisi opiskella alaa koulussa ja tästä saisin itselleni vielä uuden uran! Keväällä, ennen irtisanoutumistani jo olin aikeissa hakeutua tähän ammattiin, mutta mieheni toppuutteli: ole nyt hetki kotona, tee niitä messutöitä ja myöhemmin sitten.. Mutta nyt tiesin, että koulutus ei ollut tupsahtanut eteeni muuten vain, vaan se oli kohtalo ja yksinkertaisesti tarkoitti sitä, että minusta tulee kiinteistönvälittäjä ja minun pitää hakeutua heti koulutukseen!

Kyselin varovaisesti mieheni mielipidettä: tietenkin hänen puolestaan sopi, että haen koulutukseen. (Hänpä varmaan ajatteli, että koulutus alkaa joskus vuonna papu ja aina voi käydä niinkin, etten edes pääsisi koulutukseen..). Mutta kuinkas kävikään? Hakijoita oli yli 100 ja 16 pääsee mukaan. Ensin piti käydä kouluttajien haastattelussa ja sitten vielä työpaikan haastattelussa. Kaikki tapahtui noin viikossa. Ja hitsi vie! Minä pääsin koulutukseen!! Upeata!

Mutta arvaattekos miten oikeasti kävi? Minua alkoi epäilyttämään.. Haastattelujen välissä pohdin, olenko nyt kuitenkaan ihan viisas? Kiinteistönvälittäjän työ ei varmastikaan ole ihan helpoimmasta päästä. Varoitteluja sateli: ei missään nimessä sovi perheelliselle, vie kaiken ajan, asiakkaat eivät jätä sinua koskaan - eivät koskaan - rauhaan. Hyvästi vapaat viikonloput. Olet silloin näytöissä. Ja puhut puhelimessa yöt ja päivät. 
Siis eihän tämä häiritsisi minua. Ja jos alkaisi kovasti häiritsemään, niin sitten varmasti ei enää kannattaisi jatkaa kiinteistönvälittäjänä. Eräs tuttu kiinteistönvälittäjä kertoi, että se on asenteesta kiinni, miten ottaa haasteellisen työajan. Niin minäkin ajattelen. Asenne pitää olla oikea. Oi, ja kyllähän minulla onkin! Minä kun niin haluaisin päästä kiinteistönvälittäjäksi..

Mutta sitten rakas mieheni alkoi suostutella: Etkös voisi olla vielä vaikka ensi kesän loppuun asti kotosalla? Kun menet töihin, olet taas aina menossa.. Mietin, että aloitin juuri teatteritaiteen opinnotkin. Mitenköhän niille käy? Sekin oli yksi unelma.. Opiskella teatteria.. 
Kun olin käynyt työpaikan haastattelussa, tunsin, että hitsi vie, tulin hyvin toimeen myyntipäällikön kanssa ja voipi olla, että tosiaan pääsen koulutukseen mukaan ja pian minulla on uusi kiva työpaikka! Kerroin miehelleni, että luulenpa tosiaan, että saan sen paikan. Mieheni murisi vastaukseksi jotain, mistä en saanut selvää. Ilmeestä näki, että innostukseni ei tarttunut. Sanoin, että voisitko nyt vastata tai kommentoida jotenkin asiaa. Nyt oli miehen ilme murjottava: "Minä en kyllä ymmärrä, miksi sinne pitää mennä? Etkös nyt voisi olla vuoden kotona ja sitten hakeudut vasta töihin". Hänen mielipiteensä oli, etten vielä ollut ehtinyt tarpeeksi kauan olla kotona. Kaipa se niinkin on. Kesä meni aika pitkälle messuhommissa ja kouluthan suurin piirtein vasta alkoivat. Remontti, jonka ajattelin tehdä loppuun, ei ole vielä päässyt edes alkamaan.. Niin paljon on vain kotona ollut tekemistä. 

Kun vein kuopuksen tarhaan, tuli sieltä tuttu äiti vastaan. Äiti oli lapsensa kanssa käynyt hammashoitajalla. Ja hän ihaili sitä, kun sai niin myöhään tuoda lasta tarhaan (yhdeksän aikoihin). Oli niin valoisaa! Normaalisti äiti lähti jo seitsemältä töihin. Tunsin pientä haikeutta: Oikeasti. Minä voin kuitenkin kotona ollessa valita, vienkö lapsen päiväkotiin vai en. Haluanko sen tehdä klo 09.00 vai vasta klo 10.20. Jos tarhassa on jotain sairauksia liikkeellä tai jos pikkuisellani on vaikka yskää, voin valita, että enpäs tänään viekään häntä tarhaan. Jos olisin töissä, joku aina joutuisi joustamaan: minä, työpaikka tai lapset. Kotona ollessa voin valita, että ainakaan lapsen ei tarvitsisi tuossa tilanteessa joustaa.

Ymmärrätte kai? Alkuinnostuksen jälkeen tajusin, että ei tässä auta mikään muu, kuin keskeyttää koko koulutus, ennenkuin se oli ehtinyt edes alkaa. Joten otin ja soitin koulutukseen ja sen jälkeen työpaikkaan, jossa oli käynyt työhaastattelussa, kertoakseni, että minut pitää jättää pois luvuista ainakin tällä kertaa. Kerroin, että jouduin tuskailemaan päätöksen kanssa, mutta luulenpa että tämä on oikea vaihtoehto perheelleni. Puheluiden jälkeen olo oli hieman ontto: Höh, melkein olin jo unelma-ammatissani. Sitten soitin miehelleni. Tunsin, että miehelle hymy nousi puheluiden aikana. No, olihan se vähän kiireistä aikaa, kun minäkin olin töissä, joten nyt kyllä kotona olisi taas kaikki paremmin hallinnassa - ainakin seuraavan vuoden ajan.

Ja olihan kokemus nyt antoisa: Nyt oikeasti en haaveile kiinteistönvälittäjän ammatista, ennenkuin kaikki ovat oikeasti kyllästyneet kotona olooni. Ja kumpikin miehistä: sekä kouluttaja, että kiinteistövälitystoimiston myyntipäällikkö toivoivat, että ottaisin uudestaan yhteyttä heti kun haen taas työpaikkaa. Jes, vaikka siis unelmat siirtyivät vuodella eteenpäin, on minulla jo kaksi kontaktia valmiina, kun päätän aloittaa uuden urani kiinteistökuningattarena!

Sellaisia soutamisia ja huopaamisia siis meillä. 

Nyt: oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja nähdään taas!

Katja

28. elokuuta 2012

Loviisan Wanhat talot


Sunnuntaina (eli siis päivää ennen Lady Gagan keikkaa..) olimme kyläilemässä Miran luona. (Miran blogin löydät tästä: www.villisyreeni.blogspot.fi).  Asuimme ennen Miran kanssa samassa talossa, kunnes samana kesänä muutimme kumpikin tahoillemme. Me täällä Helsingissä kilometrin yhteen suuntaan ja Mira taasen Loviisaan, pikkukaupunkiin.
Olimme viime vuonnakin kyläilemässä Miran perheen luona saman tapahtuman aikana ja voi, ei voi kuin huokailla. Niin kaunis Loviisa on. 

Tässä muutamia kuvia paikan päältä:

Tämä on ystäviemme luota.. Tällainen takka tuo iltoihin
tunnelmaa, jos mikä!



Ja tässä ensimmäinen vierailukohteemme. Kyseessä oli ihana ihana talo, jonka omistajalla on sisustuskauppa keskellä Loviisaa! Enkä minäkään voinut lähteä liikkeestä ostamatta jotain ihanaa itselleni.. Laitan huomenna kuvan, mitä ihanaa löysin.. !













Ja nyt.. Minä taidan mennä pehkuihin.. Ja näen unta jostain ihanasta kartanosta, missä tuoksuu puutarha ja  puulattia narisee askelten alla.. 

Hyviä öitä! Huomiseen!

Minä







Lady Gaga




Oltiin tyttöni kanssa eilen katsomassa Hartwall-areenalla Lady Gagaa!! Vau, mikä show! Tyttö on ollut jo muutaman vuoden Lady Gagan fani ja täytyy sanoa, että keikan nähtyäni haluan minäkin seuraavalle mukaan! Oli kyllä kiva ilta! Puhumattakaan siitä, että saatiin tytön kanssa nauttia yhdessä illasta.. Useammin tällaisia! 

Upea Lady!

25. elokuuta 2012

Koulupojalle huone


Kun pari kuukautta sitten jäin vakituisesta työstäni pois.. Vähän vähemmän vakituiseen työhön.. Ajattelin, että nythän minulla on aikaa tehdä jos vaikka mitä! Yksi haaveistani oli päivitellä blogiani: kerran, kaksi kertaa päivässä tuntui sopivalta määrältä. Oi, saisin jälleen kirjoittaa!! Ihan niin paljon, kuin vain haluaisin! Koska minullahan olisi aikaa! Tehdä vaikka mitä!! Näin siinä sitten taas kävi: Aika nopeasti huomasin, että päivä täyttyy nopeasti kaikella muulla, paitsi blogin päivityksellä. Joten suureksi harmikseni, en vieläkään ole saanut päivitettyä näitä sivujani asioilla, joista haluaisin kertoa (esimerkiksi asuntomessukuvilla).. No mutta,  kaikelle on aikansa.. lupaan.. 

Nyt haluan kuitenkin kertoa, mitä olemme ystävieni kanssa saaneet aikaiseksi..

Rakas rakas ystäväni kysyi, josko voisin auttaa vanhan työhuoneen muuttamiseksi pienen koulupojan huoneeksi.. Arvatkaapa vain, halusinko? Voi, kuinka imarreltu olinkaan siitä, että joku oikeasti halusi tietää minun mielipiteeni! Ja vielä että hän haluaa lähteä niiden pohjalta tekemään muodonmuutosta huoneelle! Kiitos ystäväni mahdollisuudesta! Ja voi, mitkä ihanat muistot öisiltä maalaushetkiltä sekä shoppailureissuilta meille ystäväni kanssa jäikään!!  Kyllä tämä selkeästi oli kahden kauppa: poika (ja ystäväni aviomiehineen) saivat ihanan huoneen ja minä taas itselleni hyvän mielen onnistumisesta! 

Eipä olisi huone onnistunut myöskään ilman hänen aviomiestään: ikinä en ole nähnyt asioiden luistavan yhtä sujuvasti aikataulullisesti parkettimiesten ja sähkömiesten kanssa, kuin mitä nyt. Toisaalta en kyllä ihmettelekään asioiden sujuvuutta: Ystäväpariskuntani nyt on vain niin mukava, että heidän kanssaan on helppo olla kaveri. Ja kaikki nyt vain haluavat parasta heille. Niin se vain on, että positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus.. tiedätte kai=)?

Joka tapauksessa, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Tästä lähdettiin liikkeelle:


Entistä työhuonetta koristi Lundian hyllykkö


Huomaatko kuitenkin ikkunan? Ihanan iso ja kaunis ristikko! Hieno yksityiskohta talossa ja
tuo sisustukseen sitä omaa leimaansa!
Ja tällainen siitä tuli: 









Pojan huoneessa sänky on moottorisoitu: kyllä vain, oma poikani halusi heti jäädä yökylään.. On se vain hienoa, kun patja nousee ylös ja alas!! Kattoon asennettiin lamppu, johon kuuluu kaukosäädin: mikäli poika haluaa illaksi pelkän tähtikuvion, josta saat himmeästi valoa, joka hitaasti vaihtuu sateenkaaren eri väreihin, voi sen sujuvasti vaihtaa pikkuisesta kaukosäätimestä.. Väritys vaihdettiin kaapinovissa puun väristä valkoiseen, vetimet vaihdettiin kromatuiksi nupeiksi.. Verhot vaihdettiin.. Säilytysjärjestelmää lisättiin ja peilejä, mikä suurentaa pientä huonetta.. Kohta piakkoin saapuu pimentävä valkoinen rullaverho, kunhan se vain ensin valmistuu. Kaikki tekstiilit uusittiin.. Hmm.. Siinäpä se. 

Ihana huone ja huonessa upea asukas!

Ja huomenna on taas uudet kujeet..
Aamulla on lähtö kohti Loviisaa, ystäviä ja 
Wanhassa vara parempi tapahtumaa!! Ihanaa!

Hyviä öitä!

Minä





2. elokuuta 2012

Mökillä

Heipparallaa rakkaat ystävät!

Vihdoinkin aikaa tulla tänne blogiin! Nyt on sekä loma-asunto- että asuntomessujen työrupeama takana! Ensin vietin siis aikaa Lappeenrannan loma-asuntomessuilla ja sen jälkeen muutaman päivän tauon jälkeen alkoi uusi työrupeama Tampereen asuntomessuilla. Eilen oli viimeinen työpäivä ja tämän päivän olen viettänyt ihan suoraan sanottuna rentoutuen!! Ja voi, kun olen nauttinut lasteni seurasta! Ollaan hypitty tramboliinissa, pelattu sulkapalloa, syöty jätskiä, saunottu ja paistettu lettuja!

Kesän aikana on tullut napsittua kuvia sieltä täältä kummastakin messupaikasta, laitan ehdottomasti pian niitä esille myös tänne blogiini. Nyt ensin kuitenkin tunnelmia täältä meidän mökiltä..

Pikkukauppa, josta löysin nämä ihanuudet, sijaitsee pienen matkan päästä Tampereen Vuoreksen asuntomessualueelta. Liikkeen nimi on Villa Harmonie. Suloinen pieni kauppa! Minun oli pakko ottaa kuvia myös heidän tavastaan paketoida ostokset silkkipaperiin ja kauniisiin paperipusseihin! Paketteja avatessa tuntui melkein, kuin olisi avannut unohtuneita joululahjoja!
Ja mitä ihanuuksia paketeista löytyikään! Pieni "Tervetuloa" -kyltti, keittiöliina, sokerisirotin x 2, käsivoide ja tarjoilukulho (vaikka mustikkakiisselille tai kesän mansikoille). (www.villaharmonie.fi)















Kaunista viikonjatkoa kaikille! Nautitaan, kun on kesää vielä vähän jäljellä!!

Minä

3. heinäkuuta 2012

Asuntomessuilla 2



Heipparallaa taas hyvät ystävät!

Voi, kuinka aika onkaan vierähtänyt messuilla. Ensi alkuun tuntui, ettei messut pyörähdä kunnolla käyntiin ollenkaan. Vettä satoi, takkeja piti olla päällä 3 kappaletta ja messukävijöitä oli hirmuisen vähän. Mutta sitten saapui aurinko, viikonloppu ja messuvierailijoita alkoi valumaan sisälle sankoin joukoin. Ja vau, eilen oltiin jo ihan selkeästi messuilla, eikä yksinään seisty muiden näytteilleasettelijoiden kanssa mökkikylässä!

Lauantaina saapui perheeni käymään Imatralla. Muiden työkavereideni kanssa asumme isossa paritalossa, mutta perheelleni varasin hotellihuoneen Lappeenrannan Holiday Club -hotellissa.. Päivät tein töitä, iltaisin uimme kylpylän uima-altaissa ja nautimme ulkoterassilla perheen yhdessäolosta. Ihan totuuden nimissä on pakko mainita, ettei ruoka ja tarjoilu tämän tason hotellissa vastanneet kuitenkaan odotuksia (ravintolassa sattui kahtena iltana sekaannuksia - saman ruokailun aikana jopa kolmeen kertaan - ja kolmantena joutui odottamaan ruokaa 45 minuuttia). Mutta loppujen lopuksi, lapsilla oli hirmuhauskaa ja minä olin onnellinen, kun sain perheen seurakseni 3 yöksi. Luulenpa tosiaan, että meidän perheessä minä taidan olla se, kenellä on ikävä kovin,
 kun olen öitä poissa kotoa..




Huone hotellissa oli ihanan kaunis ja tilava! Lapsiperheelle hotellista löytyi paljon kivoja aktiviteetteja. Pienemmille löytyi tekemistä eräänä sateisena päivänä lastenmaailmasta, johon mieheni vei heidät pariksi tunniksi ja meni itse hotellin kuntosalille. Vielä kun saa palvelun (henkilökuntaa oli selvästi liian vähän) ja ruuan samalle tasolle puitteiden kanssa, palaan varmasti tähän hotelliin uudestaan!

Eilen ajeltiin perheen kanssa kotia. Minäkin tulin käymään kotona yhdeksi yöksi ja nyt taas istun jo junassa (kello on nyt 08.30) matkalla kohti Lappeenrannan loma-asuntomessuja. Vielä 5 päivää jäljellä. Tässä muutamia kuvia messutarjonnasta, mitkä olen saanut napattua
 aamun hiljaisina hetkinä:








Aika hulppea loma-asunto, eikö vain? Kelpaisi minullekin! .. Ihan vaikka vakituiseksi asunnoksikin..

Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

Nähdään taas!