Tänään olin messuilla töissä. Tällä kertaa kirjamessuilla. Messukeskus oli auki aina klo 10.00 - 20.00, joten päivä oli piiiitkä. Mutta onneksi asiakkaita riitti ja hyvässä seurassa kun tekee töitä, päivän tunnitkin soljuvat loppujen lopuksi aika nopeasti. Messuilta sain myös ostettua itselleni uuden kirjan: Lorna Byrne/Portaat taivaaseen. Ensimmäinen sivu kirjassa alkaa näin: "Lorna Byrne on nähnyt enkeleitä ja jutellut heidän kanssaan vauvaiästä alkaen. Hän asuu Irlannin maaseudulla ja hänellä on neljä lasta. Saatuaan perheensä kasvatettua hän puhuu avoimesti siitä mitä on oppinut. Portaat taivaaseen on hänen toinen kirjansa. Hän on kirjoittanut myös kansainvälisen bestsellerin Enkeleitä hiuksissani, joka on käännetty kahdellekymmenelle kielelle". Lorna Byrne oli myös haastateltavana osastollani, mutta ikävä kyllä työntäytteisen päivän vuoksi en ehtinyt hänen haastatteluaan kuuntelemaan. Onneksi kuitenkin ystäväni sai ongittua nimikirjoituksen kirjaani.. Ystäväni myös kertoi jännän jutun, että eilen oli Lornaa haastateltu myös uutisissa ja häneltä oli kysytty, minkälaisia ovat suomalaiset enkelit. Enkelinäkijä oli vastannut, että suomalaiset enkelit ovat hurjan isoja, yhtä isoja kuin talot! Aika jännää kuultavaa. Kun pääsin kotiin, keskimmäistä poikaani silitellessä uneen, luin pätkän kirjaa.. Ensimmäiset 30 sivua olivat rankkaa luettavaa minulle, joka yritän vältellä kaikin tavoin kaiken ikävän lukemista.. Itkeminen kun on aika kurjaa.. Mutta, urheasti jatkan kirjan loppuun. Katsotaan, millaisia ajatuksia kirja sitten herättää.
Ja sitten maallisempiin asioihin.. Kaikki kenellä on lapsia, tietävät kyllä, miten ikävää joskus voi lapsen maailma olla. Ja miten harmittavaista on, kun lapset omalla käyttäytymisellään voivat joskus aiheuttaa mielipahaa toisille. Ja miten karmaisevaa se on erityisesti silloin, jos aikuiset ihmiset opettavat lapsiaan käyttäytymään ikävästi toisia kohtaan.
No, onhan tarinalla tosiaankin alkunsa.. Eli olipa kerran tyttö, jonka koululuokka oli pieni ja sitäkin tiiviimpi. Tytön äiti opetti lastaan ottamaan ehdottomasti huomioon myös toiset lapset ja myös sen, ettei ikinä, ikinä saanut ketään jättää leikin ulkopuolelle. Kun tuli synttäreitä, niitä juhlittiin koko luokan voimin. Luokassa oli 7 tyttöä ja 4 poikaa. Eräänä päivänä yksi luokan tytöistä - vaikkapa Maria - halusi järjestää viidennellä luokalla Halloween juhlat. Poikia ei edes ajateltu juhliin kutsua, mutta tytöt kutsuttiin. Marian äiti lähetti kutsut juhliin tekstiviestillä lasten vanhemmille. Marian äiti lähetti kutsut kaikille muille luokan tytöille, paitsi kahdelle. Tilanne oli vähintääkin outo, koska juhlia yleensä juhlittiin koko porukan voimin. Ainakin toinen tytöistä pahoitti mielensä. Mutta onneksi tyttö osasi asiasta kertoa äidilleen, jonka ensireaktio oli puhtaasti.. hmm.. kiukku. "Jaahas, tarkoitat siis Mariaa, joka on ollut meillä myös kylässä, jokaisella synttärillä ja aina olemme tarjonneet hänelle myös ruokaa hänen meillä ollessaan.. että kutsua siis ei tullut.. No, mitäs jos tiputamme hänet sitten seuraavilta omilta synttäreiltä kutsulistasta pois?!". Pitkän työpäivän jälkeen se tosiasia, että Marian äiti oli kutsut vielä lähettänyt tekstiviestillä muiden tyttöjen äideille ei asiaa paljon helpottanut. Että joku aikuinen ihminen voikin käyttäytyä näin huonosti ja aiheuttaa pienelle tytölle mielipahaa omalla huonolla käyttäytymisellään?? Ymmärrettävää kyllä, että kaikki ihmiset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, mutta että haluaa omalle lapselleen opettaa toisten syrjimistä, ja miten se tehdään hienovaraisesti? Aargh! No, hetken ajateltuaan neuvoi kutsutta jääneen tytön äiti lastaan: "Tiedätkö mitä? Äidin ensimmäinen neuvo oli hieman huono, suutuin vain Halloween juhlien kutsujen järjestäjien huonoa käyttäytymistä. Mutta, oikeasti, me emme halua olla tuollaisia. Se on heidän häviönsä, jos he haluavat käyttäytyä niin huonosti. Jatketaan me vain omalla tavallamme ja kutsutaan myös Maria sinun juhliisi. Sinä kultaseni osaat käyttäytyä hyvin ja ottaa muut myös huomioon, emmekä me missään nimessä halua muille lapsille aiheuttaa mielipahaa.. Ja, sitäpaitsi, ethän olisi juhliin edes ehtinyt, koska olemme huomenna lähdössä mökille, emmekä ole edes kaupungissa, jotenka juhlat olisivat kuitenkin jääneet väliin." Sitten vielä tyttö ja äiti vaihtoivat yöpusut. Äiti oli tyytyväinen, koska oli saanut oman kiukkunsa lepytettyä ja järkeistettyä käyttäytymisensä. Ja tyttö.. no, yhä varmasti suruissaan siitä, että oli luullut olevansa hyväkin ystävä Marian kanssa, mutta varmastikin mielissään siitä, että äiti piti lapsensa puolta ja sai tämän ymmärtämään, että joskus osa meistä ihmisistä vain käyttäytyy huonosti. Sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hienoja ja ihania lapsia kutsutta jääneet tytöt ovat. Ja huonosti käyttäytyvät ihmiset.. no, miten tämän sitten taas sanoisi nätisti.. Eivät vain ole yhtä fiksuja, kuin me muut. Ja heidän käyttäytymisensä voi jättää omaan arvoonsa ja pyrkiä siihen, ettei itsestä vain tulisi ikinä samanlaista.
Näin sitä opetetaan viisaita neuvoja, katsotaan missä vaiheessa oppi sitten kaataa ojaan. Vai oliko se niin, ettei oppi ojaan kaada. Riippuu varmaan siitä, kenen oppeja kuuntelee. Mutta äidithän nyt kuitenkin tietävät kaiken. Tai ainakin minä. Ja muut äidit. Paitsi ei tosiaankaan Marian äti. Joka nyt ei selvästikään osaa aina käyttäytyä hirveän fiksusti. Mitä emme tietenkään kerro lapsillemme, koska me viisaat emme hyvyydessämme halua puhua kenestäkään mitään pahaa.
Ihanaa viikonloppua ja nauttikaa kaikki perheenne seurasta tänä upeana syksyisenä viikonloppuna!
Minä
