9. syyskuuta 2011

Ystäviä ja ulkomaanmatkoja



Tänään on haaveiltu ulkomaanmatkoista. Sain vihjeen siellä jalkapallokentän laidalla seisoskellessani kohteesta, joka oikeasti jäi kutkuttamaan.. Uskaltaisikohan sitä lähteä? Meillä on ollut tässä jonkin aikaa miehen kanssa hiljainen sopimus, että ei, ei ja ei. Me ei kyllä varmastikaan lähdetä yhtään mihinkään. Aina, kun ollaan menty, niin jotain on sattunut. Parempi pysyä kotona, niin mitään ei tapahdu.

Todistelua: käytiin  viime talvena Saariselällä hiihtolomalla. Mies halusi ostaa lapsille karvahatut, joita sitten paikallisessa kaupassa testailtiin. Niissä nyt vain sattui olemaan täipesäke. Ja sitten alkoikin varsinainen täishow. Jo kaupassa, missä huomasin, mitä pojan pää oli täynnä. Täit saatiin kuuriin täishamppoolla ja täikammalla kammaten. Täitä seuraavana päivänä nousi pienimmälle korkea kuume. Ja edessä vielä reissu junalla kotiin kuumeisen pojan kanssa (minun ideani lähteä junalla liikenteeseen: lapset oikeasti tykkäsivät, mutta sairaan lapsen kanssa aika ensin bussissa ja sitten junassa tuntuivat todella pitkältä..).
Kesällä meillä on ollut erinäisten reissujen jälkeen punkkeja, tai ambulanssireissuja. Ja tämä kaikki siis on tapahtunut tänä vuonna helmikuun jälkeen. Viime syksynä loma Tukholmassa sai kaikki lapset itkemään lentokoneessa (.. ne nousut ja laskut kun vain sattuu pieniin korviin.. ja minunkin..). En edes viitsi kertoa matkoista sitä ennen.. Kaiken tämän jälkeen koti lomapaikkana tuntuu todella houkuttelevalta..

Mutta.. kohta on hyvin pimeätä, räntää sataa ja se lomareissu vain.. no, houkuttelisi kovin.. hmmm.. hiekka varpaiden välissä, vesipuistot, pomppulinnat lapsille, uiminen, all inclusive (ei siis tarvitsisi iltaisin etsiä ravintolaa, missä lapsetkin viihtyisivät..), mies pääsisi surffailemaan, minä ottamaan aurinkoa ja tekemään lasten kanssa hiekkakakkuja, ja oi, menisin johonkin ihanan ylellisiin kylpylähoitoihin.. retket joihinkin mielenkiintoisiin paikkohin, muun maan historia.. Voi ei, pitäisiköhän sitä kuitenkin uskaltaa?? Hotellista löytyy myös lääkäri, jos tulee hätä..

Opettajaystäväni kävi perheensä kanssa pari vuotta sitten Egyptissä (perhe= 3 lasta, ikähaarukka 2-8, isä ja äiti), jokainen heistä sairastui vatsatautiin (ps. nyt en perheineni kuitenkaan olisi lähdössä Egyptiin, vaan joko Turkkiin tai sitten Kreikkaan..kummassakaan en ole käynyt ja olisihan ne hienoa nähdä..). Heti ensimmäisenä lomapäivänä sairastui siis eka. Ystäväni suunnisti lääkäriin, ja potilaalle annettiin lääkkeeksi jokin pistos, joka vei sitten taudin mennessään. Pistos auttoi ja koska perheestä kaikki sairastuivat ripuliin, kaikki kävivät pistoksen hakemassa. Perheen miehellä vain oli muutamia viikkoja matkan jälkeen vielä maha kuralla ja hän hakeutui vielä täällä koti-Suomessakin hoitoon. Loma oli muuten aivan loistava, he nauttivat auringosta, erilaisesta kulttuurista ja lämmöstä. Ja joka vuosi he hakeutuvat uudestaan auringon lämpöön, nauttien joka hetkestä.

Eli näin juuri. Ehkäpä sitä voisi itsekin uskaltaa ja olla olematta niin kamalan nipo. Voihan sitä sairastua ihan mihin vain täällä Suomessakin.. ja kotona..(..täällä se sairastuminen vain on helpompaa, kun lääkärit on niin lähellä ja sitten ne puhuvat ihan vain kotoisasti suomea..). Ja lentäminen.. tuskin se kone sieltä mihinkään putoaa. Minulla on ystävä, joka on lentoemäntä ja hän ei tosiaankaan ajattele, eikä ymmärrä ajatusta, että lentokone mihinkään putoaisi. Joten ei se nyt varmastikaan mihinkään putoa. Ja se korvakipu, mikä nousuissa ja laskuissa tulee, paranee varmasti niillä korvatulpilla, mitä myydän apteekeissa (paitsi viimeksi ne eivät kyllä auttaneet kellekään meistä ja pienimmälle ne eivät edes sopineet).. tai sitten niillä nenätipoilla, mitä kannattaa ottaa ennen lentokoneeseen menoa, mitä ei olla tajuttu aiemmilla lennoilla.. Niitä pitää testata seuraavaksi.

Tämä kaikki vuodatus siis lähti liikkeelle kookospalmuista ja äitien jutuista kentällä, mutta siitäpä pääsenkin seuraavaan aiheeseen, eli LUOMUILUUN, siitä lisää yllä=)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti