11. syyskuuta 2011

Viikonloppu mökillä

 

















Olipa ihana viikonloppu! Mökillä tuoksui jo syksy, keltaisia lehtiä näkyi siellä täällä, mutta vielä jaksoivat koivut vihertää ja saimme nauttia upeasta viikonlopusta luonnon helmassa. Onnistuimme vielä houkuttelemaan ystäväperheen mukaan viettämään viikonloppua kanssamme, joten lapsetkin saivat leikkiseuraa viikonlopuksi.
Tutkin uteliaana maastoa mökillä: Mustikkaa saimme tänä vuonna taas kerättyä reilusti yli 20 litraa, mutta puolukkaa ei meidän pihaltamme löydy montakaan varpua. Sen vertaa kuitenkin, että saimme muutaman marjan maisteltua ja ehkä viikon päästä pääsen keräämään loputkin pois ja pyöräytän niistä puolukkapiirakan. Mehutarpeet täytyy ostaa kuitenkin torilta. Karpaloita näkyy myöskin tulevan ja maltan tuskin odottaa niiden kypsymistä.. Talvella taas pääsee villasukat jalassa käpertymään television ääreen nauttien karpaloista kinuskikastikkeen kanssa.. nam!


Ja mikä ihana yllätys, kun palasimme kotiin mökiltä: ovemme ulkopuolella odotti korillinen luumuja!
Mistä näitä ihania naapureita löytyy, jotka jaksavat ilahduttaa pyytteettömästi toisia näin upealla tavalla? Lapset halusivat heti päästä maistelemaan luumuja ja maistuivathan ne makeilta ja hyviltä!
 Täytyy rehellisesti sanoa, etten ole ikinä törmännyt tällaiseen ystävällisyyteen, mitä tällä kadulla on saanut muuttomme jälkeen kokea usealta eri ihmiseltä. Vai mitä sanotte siitä, että kun palasimme kotiin pitkältä ostosreissulta ja  kannoimme mieheni kanssa sisään painavia kaappeja, niin ystävämme viereisestä talosta toi kattilallisen lohikeittoa syötäväksi. 3:n nälkäisen lapsen äitinä en tiennyt, miten päin olisin ollut: ihana helpotus saada jälkikasvulle samantien ruokaa pöytään rankan päivän jälkeen, varsinkin kun omakin maha oli tyhjää täynnä.. Olemme saaneet nauttia graavilohta, savustettua lohta, lettua, vartaita.. Mitäköhän hyvää sitä on tullut tehtyä edellisessä elämässä, että pääsee näin loistavaan paikkaan asumaan näin upeiden ihmisten keskelle? Toivottavasti seura tekee kaltaisekseen ja osaan ottaa tulevaisuudessa huomioon yhtä paljon muita ihmisiä, kuin meitäkin on otettu.
Hei, mutta hei! Minun piti kirjoittaa "vain ihan vähän", jotta pääsen nauttimaan mieheni seurasta, kun lapsetkin ovat menneet nukkumaan.. ja sitten en malttanutkaan lopettaa, kun muistin luumut ja miten iloiseksi niistä taas tulinkaan!.. Mutta nyt.. nyt taidan yrittää mahduttaa itseni miehen viereen juttelemaan syntyjä syviä.. (kuten uuden saunakiukaan valikoimisesta..)



Ihanaa alkavaa viikkoa!

1 kommentti:

  1. Moikka :) Piti ihan tulla tänne katsomaan eilisen kohtaamisemme jälkeen että mitä kuuluu. Ilahduttava tämä tekstisi, suunnitelmat, ystävälliset eleet ja mökkiviikonloppu! Ja miehen viereen könyäminen :)

    VastaaPoista