Ihanaa Joulua Kaikille!

En ole ehtinyt koko kuukauteen melkein tänne blogiin kirjoittelemaan! Kamalaa, suurimman osan aikaa koin vieroitusoireita, koska kirjoittaminen aina silloin tällöin on oikeasti aika ihanaa.. Ja terapeuttista. Sillä välin olen kuitenkin ahkerasti IPhone:llani kuvannut, koska olen ajatellut, että "tämäkin juttu täytyy ikuistaa blogini sivuilla". Ja sinne ne ovat jääneet.. IPhone:ni.

No tässä syitä, kun en ole ehtinyt tänne kirjoittelemaan: Ollaan käyty Turussa juhlistamassa pikkujoulua, ollaan juhlittu kuorossa, koulussa, tarhassa ja harrastuksissa joulujuhlia. Ollaan maalattu yläkerrasta seinät ja katot (vihdoinkin taas yksi askel eteenpäin hitaasti etenevässä remontissamme) ja ollaan sairasteltu: On ollut vatsataudit, joka kävi läpi kaikki perheenjäsenemme (paitsi mieheni) ja ollaan oltu yskässä ja kuumeessa. Eli ihan tavallista perhe-elämää. Kyllä on pomollanikin kestämistä, kun joudun vähän väliä olemaan kotona sairaslomalla. Oma tiimivastaavani kuitenkin kertoi, että kun lapsi menee tarhaan, on ensimmäisen vuoden aikana keskimäärin 9 sairaslomakertaa. Eli nyt olemme tässä puolentoista kuukauden aikana sairastaneet niistä jo 2. Enää seitsemän jäljellä.

Tänään kävimme joululahjoja ostelemassa. Sairasteluiden takia olemme joutuneet lykkäämään shoppailuja aina eteenpäin ja eteenpäin. Kunnes alkoi jo tulla vähän paniikki. Onneksi saimme jo osan lahjoista hankittua. Huomenna lähdemme viettämään joulua Turkuun ja ihana ihana ihana juttu: S+S lupasivat huolehtia pikkuisistamme sen aikaa, että ehdimme mieheni kanssa kiertämään vielä Turun kaupat ja hankkimaan loputkin lahjat.

 Yllä kuvia tyttömme kuoron konsertista ja poikiemme joulujuhlista.

Tässä alla taas kauniita kuvia, kauniista asunnoista.. tällä kertaa alvhemmakleri.se -sivuilta.

Mutta hei, pian on joulu, ihanaa, sitten saa rauhoittua hetkeksi ja viettää aikaa perheen parissa.

Ihanaa joulun odotusta.. vielä pari päivää joulupukin tuloon!

Ihana rauhallinen koti-ilta

Läheltä urheilukenttää löytyi näinkin ihana kohta.



Tämän haipakan viikon jälkeen oli ihanaa viettää rauhallinen koti-ilta. Tai no, miten sen nyt ottaa: aloitettiin nyt vihdoinkin maalaamaan tuota yläkertaa, joten ilta vilahtikin rapsutellessa ja maalaillessa. Aamu saatiin kuitenkin viettää mukavasti urheilukentällä jäitä rikkoen ja sählymailalla huitoen. Mukavaa, kun sai olla ihan vaan perheen kesken liikkeellä. Kun tultiin ulkoilemasta kotiin, tehtiin yhdessä piparkakkutaikina. Oli hauskaa nähdä, miten jännää voikaan taikinan vaivaaminen 3 - ja 6 -vuotiaasta olla! Aikamoista kikatusta, kun taikinaa pursusi sormien välistä ja tarttui kyynärvarsiin! Tehtiin kolminkertainen taikina, kun keskimmäinen haluaa askarrella taikinasta piparkakkutalon huomenna. Ja minä taasen haluan kahvin kanssa aamuisin sen yhden piparkakun. Luulenpa, että nekin saan syödä koristeltuna, mikäli on luottaminen edellisten vuosien tuotoksiin: piparit ovat peittyneet oikean koristevuoren alle. Hmm.. taidan yrittää muutaman jemmata itselleni ihan vaan naturalina..
Juhlat ystävien kanssa (mistä viime tekstissä kirjoitin) meni ihanasti! Kolmeen asti jaksettiin bailata ja tanssia, kunnes todettiin, että nyt on aika lähteä kotiin, että jaksetaan taas sitten aamusta nousta. Nukkumaan päästiin ehkä puoli neljältä. Yksi ystävistäni heräsi aamulla laittamaan lapset kouluun yhdeksäksi. Onneksi mies sentään vei pienimmän tarhaan, niin äiti sai jäädä vielä hetkeksi lepäämään. Heti kahden jälkeen alkoikin sitten jo siinäkin perheessä touhu ja tohina, kun keskimmäisellä oli illalla disko ja tyttö tuli kavereineen leipomaan luokan järjestämään diskoon pipareita. Ja tietenkin piparkakkumuotit oli siinä perheessä vielä muuton jäljiltä vanhassa varastossa.. Ei muuta kuin pyörällä hakemaan. Yksi meistä oli  työpaikalla jo kello 08.30. Toinen sai taas nukkua myöhään, mutta sitten pitikin alkaa siivoamaan ja leipomaan illan vieraita varten. Ja minä. No, minä heräsin taas kello 08.00, vaikka oli vapaapäivä, koska meidän pikkuiset oli sitä mieltä, että enää ei nukuttanut. Hieman huimasi, mutta ei kun ylös vain! Syötiin lasten kanssa aamupala, vähän siivottiin ja sitten lähdettiin ulos. Todettiin, että oli hyvä päivä pitää karkkipäivä ja haettiin herkkuja vino pino kaupasta syötäväksi. Illalla, kun oma tyttö palaili sieltä ystävän tytön luokan järjestämästä diskosta, saatiin vielä hänen kaverinsa meille yökylään. Sen kunniaksi poikkesin kaupassa hakemassa vähän suolaista herkkua kaikille iltapalaksi: nakkeja, nugetteja, feta-salaattia, kananwingsejä ja tummaa leipää. Ja hyvää oli! Joskus on sitten ihana viettää tuollaisia "roskaruoka" -päiviä.
Huomenna jatkuu taas meidän maalausprojekti yläkerrassa. Saas katsoa, koska voin laittaa tänne blogiin ne "ennen" ja "jälkeen" kuvat. Tässä nyt pari näita hirmuisia "ennen" kuvia:

Heippa vaan!

Shoppailua







Nämä kaikki ylläolevat kuvat löytyvät Living Etc:n sivuilta. Oletteko muuten huomanneet, että ensin sininen väri tuli  keväällä mattoihin (niihin itämaisiin), sitten tyynyihin ja nyt: aivan! Joulumme on tänä vuonna sininen! Sinisen rinnalla näkyy tottakai aina suosittu valkoinen ja hieman myös vihreätä! Näin se vain on!

Niinpä niin, ylläolevat kuvat eivät taas millään tavalla liity shoppailuun, paitsi, että ostin tämän uusimman Living Etc:n lehden tänään samalla, kun hikihatussa yritin etsiä itselleni jotain kaunista päälle laitettavaa tämän viikon pikkujouluihin:



Ihana lehti, joka numero on aina pakko saada. Vielä en ole lehteä itselleni tilannut.. haluan jättää löytämisen riemun sinne kaupan lehtihyllylle.. tiedäthän riemun: "Nyt on uusin lehti ilmestynyt! Vaauu! Kun lapset nukkuu, otan jotain hyvää syötävää tai sitten ihan vain kaivaudun peiton alle ja ensin katselen, sitten luen, sitten taas katselen, jos vaikka olen missannut jotain tuiki tärkeää jostain tekstistä tai kuvasta.. Sitten taas varmuudeksi luen.. Sitten varmaan jo nukahdankin.. Ihanaa! Ehkä miehenikin tekee illalla töitä, joten voin ihan hyvällä omallatunnolla tuhlata aikaani tähän lehteen.. " Juu, kyllä naisen elämä on sitten ainutlaatuisen upeaa!



Kyllä vain. Minä olen lähdössä ulos. Torstaina ja HUOM! myös perjantaina. Ajatelkaapas! Kahtena iltana peräkkäin! Rasti seinään. Viimeksi näin on tainnut käydä.. hmm.. parikymppisenä, kun bestikseni kanssa jaoimme Turun keskustassa olevan kerrostalokolmion. Kaikki varmasti muistavat ne ajat, kun olimme parikymppisiä? Oltiin villejä ja vapaita. Kukaan ei kyllä oikeasti halua takaisin niihin vuosiin, koska haluamme olla hyvin vahvasti perheemme parissa ja muistamme vieläkin liian hyvin ne aamut, kun piti lähteä töihin ja olo ei ollut mitä parhain edellisen bileillan jäljiltä. Saatika kun nykyään pitäisi viedä siinä kamalassa olossa vielä lapset tarhaan.. Juu, ei me haluta mitään semmoista. Mutta, joskus täytyy kuitenkin löytää aikaa ystäville. Ja tällä viikolla se tapahtuu. Sekä omille ystäville, että työkavereille.

Mutta siihen shoppailuun.. Siis mitään en löytänyt.. paitsi Living Etc:n, saapikkaat, sukkahousuja, alushameen, neuleen ja sitten vielä mustan topin. Ajattelin, että voin laittaa ne uudet saapikkaat ja mustan topin vaikka sitten farkkujen kanssa torstaina, kun lähden tyttöjen kanssa. Ja perjantaina työpaikan pikkujouluihin sitten jotain pikkumustaa. Saa kelvata.

Mukana shoppailussa minulla oli nuorimmaiseni. Miten kiltti voi pieni poika ollakaan? Hän istui hienosti rattaissa ihan koko sovittamisrumban ajan, välillä kipiteltiin vaatetankojen välissä ja ihasteltiin kauppojen kauniita joulukuusia. Voi, kun ehtisi laittaa joulua myös kotiin pian, niin lapset pääsisivät nauttimaan koko kuukauden tästä joulun ihanasta odotusajasta! Heti, kun yläkerta on maalattu, pääsen vihdoinkin koristelemaan.. ehkä jo ensi viikolla? Saas nähdä! Ai niin, löytyi lapsillekin pientä kivaa tuliaisiksi kaupoilta: pienimmälle pikkuinen lego-Martti (siitä Salama Mc Queen-leffasta) keskimmäiselle Angry Birds -pelikortit (tai ängri bröds, kuten keskimmäinen itse vihaiset linnut lausuu..) ja tytölle kirsikalle tuoksuva Paul Frank-huulirasva.. ja miehelle.. kröhöm.. Tällä kertaa unohtui ostaa miehelle mitään, mutta hän pääsee kuitenkin pelaamaan ängri bröds-peliä lasten kanssa, niin sehän nyt ilahduttaa sitten sekä miestä että lapsia!

Hyviä öitä=)!

Hyvää alkavaa viikkoa!



Ihana ihana olohuone!
(Bo bedre)

Tänään oli mukava sunnuntaipäivä!.. Ja touhua täynnä! Aamu alkoi keskimmäisen jalkapalloharkoilla ja sitten pitikin vanhempien jo jakaantua, että ehdittiin tyttöä viemään jalkapallomatsiin samaan aikaan, kun pojan harjoitukset olivat jo lopuillaan.. Laitoin miehen ajamaan toiselle puolelle kaupunkia, hain pojan harjoituksista ja suunnattiin kohti lähirantaa. Ostettiin evääksi matkan varrelta pari voisilmäpullaa, mehut ja minulle vielä cafe lattet! Ilma oli ihanan raikas, eikä tuulesta ja myrskystä mitä täksi päiväksi luvattiin, ollut vielä tietoakaan!

Olen jo jonkun aikaa tuskaillut pihallamme vallitsevaa sekasortoa (5 pyörää, leluja, leikki-ruohonleikkureita ja kaikkea muuta vähemmän kaunista..) ja tänään, vihdoinkin, vesisateessa, aloin siivoamaan mieheni kanssa pihallamme nököttävää varastoa. Pari - kolme tuntia touhussa meni, mutta vihdoinkin piha on siisti. Eilen ripustettiin yhdessä kuopuksen kanssa omenapuuhun jouluvalot, joten illalla, kun verhojen välistä tirkistelin pihaamme, olin vihdoinkin tyytyväinen näkemääni. Melkein voisi jo tontut ja joulukin tulla!.. (tai ainakin sitten, kun olemme saaneet maalattua vielä yläkerran=)

Illalla, kun lapset olivat nukahtaneet, tartuin vielä juuriharjaan ja  hinkkasin ruokapöydän mattomme kylpyhuoneessa puhtaaksi. Juu, olisin toki voinut viedä maton pesulaankin, mutta ihan tottapuhuen en enää täysin luota pesuloihin.. Monen monta kertaa olen vienyt matot pestäväksi ja yhtä monta kertaa matot ovat palautuneet likaisina takaisin. Joten, olen todennut, että edullisemmaksi tulee, kun pesee ihan itse. Jos matto menee pilalle, oli se sitä jo aiemmin likaläiskineen, joten missään nimessä en mitään häviä, kun otan juuriharjan ja mäntysuovan käteeni ja yritän parhaani. Ja aina muuten on tullut puhdasta. Valkoisessa matossa kun ottaa mukaan vielä kloriten, ei yhtään harmaata läiskää matosta löydy!

Yllä on muuten kuva kauniista olohuoneesta. Huoneessa on ihanasti yhdistelty valkoiseen mustaa, kromin kiiltoa, lasia, pörröistä mattoa, kiiltävää pintaa, lämmintä ja kylmää valoa, kuusesta hitusen tumman vihreää ja vielä lämmintä oranssia pöydän päälle! Juu, voisin asua täällä! Hmm.. ja toivon, että pääsisin pian maalaamaan omat portaamme valkoisella.. Kunhan aika vain antaa myöden.

Palaillaan!

Turku

Upea reissu! Vietettiin iltaa ystävien luona koko ruhtinaallinen viikonloppu.! Ystäväni S. jaksoi joka päivä tehdä meidän isolle pesueellemme ihanat ruuat. Onneksi sain mukaani ohjeen, kuinka punajuuri - bataatti -vuohenjuustogratiini tehdään.. Se tulee olemaan omissa ruuissani lisukkeena tästä lähin ainakin silloin, kun on juhlan paikka! Kertakaikkiaan ihanaa! Laitan ohjeen heti myös tänne blogiini, kunhan olen sen ensimmäisen kerran myös ihan ítse testannut.

Aikomuksenamme oli mennä käymään Caribiassa - Turun kylpylässä - ja antaa lasten pulikoida vaikka puoli päivää, mutta yskä, joka ilmaantui ensin pari päivää ennen reissua ensin tytölle, sitten keskimmäiselle ja lopuksi vielä pienimmälle, peruutti aikeemme. Pojat kyllä yrittivät kovin yskän puuskien välissä selittää, että he eivät tosiaankaan ole kipeitä, kato nyt: yskä loppui juuri sekuntti sitten, mutta se ei saanut meitä vanhempia muuttamaan päätöstämme: nyt ei mentäisi uimaan, vaan harrastettaisiin jotain ihan muuta. Joten.. ainakin vuoden tauon jälkeen menimme Hop Loppiin, tuohon jokaisen pikkulapsen tykkäämään paikkaan: se rauhoitti myös lapset, koska luvassa oli siis erikoisen hauska päivä, vaikkei kylpylään päästykään.. Täytyy myöntää, että paikassa oli aika hauskaa: on se sitten vaan kivaa itsekin päästä joskus konttailemaan, heittelemään ja ampumaan palloja sekä liukumaan pitkistä, kiemurtelevista liukumäistä!

Eli kertakaikkiaan ihana viikonloppu! Lapsia hemmoteltiin, koska kyläpaikka, jossa kävimme, on meidän lasten mielestä ihan paras paikka, mihin voi mennä kyläilemään: Sieltä löytyy kuitenkin kuopuksemme kummit, ja kutituskone (=eli perheen isäntä) Lisää fiilistä toi tytöllemme se, että paikalla oli myös isännän tyttö H.. 19- vuotias tyttönen, joka jakoi sumeilematta upeaa seuraansa omalle tytöllemme. Eli tyttöämme hemmoteltiin perin pohjin.. Kiitos H=)! Olet upea! Taas riittää omalla tytöllämme kerrottavaa koulussa..

Sunnuntaina kävimme vielä syömässä vanhemmillani ja minä poikkesin vielä vanhustenkodissa tapaamassa siellä asuvaa sukulaistani. Lapsia en tällä kertaa viitsinyt viedä paikalle mukanani yskän ja flunssan vuoksi, ettei tauti vain tarttuisi kehenkään heikkokuntoiseen.

Tässä kuvia ystävieni ihanasta kattauksesta

Kotiin saavuttuamme tartuin vielä kauhan varteen: keittelin mustikkakeittoa, mannapuuroa, huomiseksi makkarakeittoa ja vielä mustikkapiirakkaa. Mieheni kanssa teimme meinaan sopimuksen, ettemme raski kuopusta moisessa yskässä viedä tarhaan: mies jää tällä kertaa kotiin, koska olen vasta viikon verran ehtinyt olemaan töissä, enkä heti kehtaisi jäädä saikulle.. (Tosin jos nyt pikkuisella kuume nousisi, edes norsulauma ei saisi minua töihin pakotettua). Keskellä päivää miehelläni on kuitenkin tärkeä palaveri, joten silloin hyppää hetkeksi remmiin Liisi-täti (suuret kiitokset!). On se vain niin ihanaa, kun on ihmisiä, jotka tulevat hätiin, silloin kun heitä tarvitaan!

Siinäpä tämä viikonloppu. Ihania muistoja jäi varmasti kaikille perheenjäsenille ja nyt vain täytyy saada tämä oman asunnon remontti loppuun, niin meillekin taas mahtuu ystäviä yökylään!!

Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa!

Eväitä huomiselle..

 

Juhlien jälkimaininkeja

Olipa mukavat juhlat. Aika huippua, mutta kaikki arvat meni kaupaksi ja kaiken pienen mukavan lisäksi yksi onnellisista voitti edestakaisen kahden hengen matkan Helsingistä Tallinnaan helikopterin kyydillä! Matka kestää 18 minuuttia ja on varmasti muistamisen arvoinen asia, josta riittää kerrottavaa myös arvan voittajan lapsillekin. Ei sitä ihan jokainen pääsekään kopterin kyytiin. Ja mikä parasta: voittoa illasta kertyi, joten taas ollaan askel lähempänä "ilmaista" syysretkeä ensi vuonna, kun lapsemme menevät kuudennelle luokalle. 

Huomenna meidän perhe lähtee ihanien ystävien (ja kuopuksen kummivanhempien) luokse Turkuun koko viikonlopuksi! Tosi hienoa viettää koko viikonloppu nauttien hyvien ystävien seurasta! Nyt ei enää silmät meinaa pysyä auki, joten oikein hyviä öitä vain kaikille!

ps. ylhäällä kuvia noutopöydästä ja juhlapaikan pihalta..



Työpäivä nro 2

Hienosti meni! Paljon tuli opittua uutta ja kaivettua mielen pohjilta myös sinne unohtunutta tietoa. Työpaikalla kävelee vastaan vanhoja tuttuja ja on niin mukavaa, kun tuntee itsensä tervetulleeksi taas työelämään.
Töiden jälkeen kävin järjestelemässä juhlapaikkaa muiden vanhempien kanssa. Sali näytti kauniilta ja juhlasta tulee varmasti kivat! Puin jo kotona ylleni lenkkivaatteet ja kun työt juhlasalilla oli saatu päätökseen, tein vielä kunnon juoksulenkin ennen suihkuun menoa. Illalla vielä pienintä nukuttaessa muistui mieleeni huomisen tarhapäivän Halloween-juhlat, johon pienokaiset saavat viedä herkkuja mennessään.. Ja kun hoksasin, että kaupassa ei olla ehditty pariin päivään käydä ja jauhot taisi loppua eilen lettuja paistellessa, ei auttanut, kuin könytä ylös sängystä ja piipahtaa vielä iltamyöhällä bensa-asemalta hakemassa keksejä nyyttäreitä varten.
Nyt kaikki on siis kunnossa ja juhlat voivat alkaa sekä tarhassa että illalla venesatamassa!

Kirjoitellaan!

Ensimmäinen työpäivä

Tänään vietettiin meillä jännää päivää: minä lähdin 3 hoitovapaavuoden jälkeen taas aamusta töihin. Hassu juttu, miten vuodet vierivät, mutta me ihmiset emme vanhene sitten ollenkaan. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja nauttia uuden opettelusta. Lounaskin oli aika lailla vanhan asian uudelleen opettelua. Tottumuksesta  nimittäin lastasin tarjottimelle vinon pinon servettejä ja ylimääräisen haarukan: joku kuitenkin kaataa ruokailun aikana maitolasin tai tiputtaa haarukan. Ystäväni näki ylimääräiset kappaleet tarjottimellani ja lupautui olemaan suttaamatta ruuan aikana, joten saatoin kuitenkin luopua ylimääräisestä haarukasta.. Huomenna otan jo ehkä vain yhden kappaleen servettejä.

Iltapäiväkahville leivoin jo edellisenä iltana työkavereilleni omenakääretorttua ensimmäisen työpäivän kunniaksi. Jäljelle jäi vain pieni murunen, joten uskallan ehkä leipoa uudestaankin jotain, koska ensimmäinen tekeleeni tiimille maistui näinkin hyvin.

Illalla oli ihanaa tulla kotiin ja nähdä lapset. Heille päivä oli varmasti myöskin jännittävä, koska joutuivat nyt olemaan ensimmäistä kertaa tarhassa kokonaisen päivän! Eipä se heitä kauheasti näyttänyt surettavan, minä taisin olla meistä se, ketä eniten halusi halailla ja pusutella pitkän päivän jälkeen. Myös lapset saivat herkkuja äidin ensimmäisen työpäivän kunniaksi: Illalla paisteltiin yhdessä lettuja ja syötiin ne mansikoiden ja omenahillon kanssa, nami! Ja mitäpä olisi ilta ilman ystäviä: naapurin pieni poika lupautui hetkeksi vielä meille leikkimään ja kun hänen isänsä tuli poikaa hakemaan yöunille, söimme vielä iltapalaksi kaikki yhdessä lettuja.

Huomenna onkin aikainen herätys: aamulla töissäni alkaa palaveri jo kello 08.00, joten herätyskello soi koko perheelle jo varhain, hui! Illalla onkin juhlatilan koristelua, koska tyttöni luokka järjestää juhlat kerätäkseen varoja luokkaretkeä varten. Torstaina siis illalla juhlitaan!

Hyviä öitä!



Tässä vain murto-osa arvontavoitoista, joita voi juhlissa voittaa. Nyt ne on kaikki iltapuuhina luetteloitu ja voimme vain siis odottaa tulevaa juhlaa ja jännätä mitä ihanaa arpa tuokaan tullessaan! (Päävoittona juhlissa on helikopterilento Tallinnaan ja takaisin, hurjaa!)





Maanantai päivän tunnelmia rannalta

Maanantai aamupäivää vietettiin poikien kanssa läheisellä uimarannalla. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Aika ihmeellistä, että oltiin jo lokakuun viimeisessä päivässä.. Keskimmäinen oli urhea ja heitti sukatkin pois jaloistaan ja lähti mereen kahlaamaan.. Hetken aikaa kahlailtuaan kipitettiin kuitenkin pikapikaa hiekalle lämmittelemään, ei ihan ollut yhtä lämmintä meri enää, kuin pari kuukautta sitten.. Kaiken kaikkiaan ihanan leppoisa päivä!

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Kuvia Rodokselta



Rodoksen kaupungista. Tämä kuva on yleensä jokaisessa matkaoppaassa.. Tällä paikalla on luultavimmin siis seissyt Rodoksen kolossi, yksi maailman antiikin seitsemästä ihmeestä, jonka alta veneet purjehtivat Rodoksen satamaan.



Lisään vielä näin iltamyöhään muutamia kuvia Rodoksen reissulta.. Ihana matka! Vasta pari viikkoa kulunut ja tuntuu, että matkasta olisi jo ikuisuus.. Täytyy varmaan alkaa suunnittelemaan jo seuraavaa.. Tai no, palaan tämän viikon tiistaina 3 hoitovapaavuoden jälkeen jälleen työpaikalle, joten lomia ja lomakassaa täytyy hieman kerryttää, ennenkuin päästään taas lähtemään.. Kuitenkin yleensä tämä normaali arkielämäkin voi olla ihan parasta! Mutta.. tässä kuvat:



Melkein ylhäällä akropoliksella.

 

Lindoksen akropolikselta kuvattua maisemaa.

  

Muuri akropoliksen korkeimmalta kohdalta alas kallioihin ja mereen oli vain polvenkorkuinen.. Lapsia emme päästäneet lähellekään reunaa ja itseäkin huimasi mennä kuvaamaan maisemia



Hui! Valokuva ei vain näytä todellisia mittasuhteita.. ne olivat päätähuimaavat!

Tässä toiseen suuntaan korkeimman kohdan muurin reunalta.



Meri oli upea..



Jälleen turvallisesti takaisin hotellilla.. Minä ja perhe.



Hotellin iltaohjelmaa.. lapset tykkäsivät!



Ja nyt.. hyviä öitä!



Syksyinen viikonloppu





Viikonloppu tuli vietettyä mökkeillen. Lämmitettiin saunaa ja paisteltiin lohta. Lapset - kaikki kolme - viettivät melkein koko viikonlopun tramboliinissa ja kirjamessuilta ostetun Bamse yatzy-pelin seurassa. Lapsien leikkiessä me aikuiset taas heiluimme haravan varressa ja saimme kuin saimmekin tontista ainakin puolet haravoitua koivunlehdistä siistimpään kuntoon. Mies pilkkoi vielä halkoja halkovajaan odottamaan talven paukkupakkasia, joten nyt saa talvi ihan rauhassa jo tulla.. Tai no, ainakin halkojen puolesta.. Itse nyt toivon syksyn vielä jatkuvan pikkuisen aikaa.. Luonto kun on niin kaunis kaikessa värikylläisyydessään tähän aikaan vuodesta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Halloween

Tänään olin messuilla töissä. Tällä kertaa kirjamessuilla. Messukeskus oli auki aina klo 10.00 - 20.00, joten päivä oli piiiitkä. Mutta onneksi asiakkaita riitti ja hyvässä seurassa kun tekee töitä, päivän tunnitkin soljuvat loppujen lopuksi aika nopeasti. Messuilta sain myös ostettua itselleni uuden kirjan: Lorna Byrne/Portaat taivaaseen. Ensimmäinen sivu kirjassa alkaa näin: "Lorna Byrne on nähnyt enkeleitä ja jutellut heidän kanssaan vauvaiästä alkaen. Hän asuu Irlannin maaseudulla ja hänellä on neljä lasta. Saatuaan perheensä kasvatettua hän puhuu avoimesti siitä mitä on oppinut. Portaat taivaaseen on hänen toinen kirjansa. Hän on kirjoittanut myös kansainvälisen bestsellerin Enkeleitä hiuksissani, joka on käännetty kahdellekymmenelle kielelle". Lorna Byrne oli myös haastateltavana osastollani, mutta ikävä kyllä työntäytteisen päivän vuoksi en ehtinyt hänen haastatteluaan kuuntelemaan. Onneksi kuitenkin ystäväni sai ongittua nimikirjoituksen kirjaani.. Ystäväni myös kertoi jännän jutun, että eilen oli Lornaa haastateltu myös uutisissa ja häneltä oli kysytty, minkälaisia ovat suomalaiset enkelit. Enkelinäkijä oli vastannut, että suomalaiset enkelit ovat hurjan isoja, yhtä isoja kuin talot! Aika jännää kuultavaa. Kun pääsin kotiin, keskimmäistä poikaani silitellessä uneen, luin pätkän kirjaa.. Ensimmäiset 30 sivua olivat rankkaa luettavaa minulle, joka yritän vältellä kaikin tavoin kaiken ikävän lukemista.. Itkeminen kun on aika kurjaa.. Mutta, urheasti jatkan kirjan loppuun. Katsotaan, millaisia ajatuksia kirja sitten herättää.

Ja sitten maallisempiin asioihin.. Kaikki kenellä on lapsia, tietävät kyllä, miten ikävää joskus voi lapsen maailma olla. Ja miten harmittavaista on, kun lapset omalla käyttäytymisellään voivat joskus aiheuttaa mielipahaa toisille. Ja miten karmaisevaa se on erityisesti silloin, jos aikuiset ihmiset opettavat lapsiaan käyttäytymään ikävästi toisia kohtaan.

No, onhan tarinalla tosiaankin alkunsa.. Eli olipa kerran tyttö, jonka koululuokka oli pieni ja sitäkin tiiviimpi. Tytön äiti opetti lastaan ottamaan ehdottomasti huomioon myös toiset lapset ja myös sen, ettei ikinä, ikinä saanut ketään jättää leikin ulkopuolelle. Kun tuli synttäreitä, niitä juhlittiin koko luokan voimin. Luokassa oli 7 tyttöä ja 4 poikaa. Eräänä päivänä yksi luokan tytöistä - vaikkapa Maria - halusi järjestää viidennellä luokalla Halloween juhlat. Poikia ei edes ajateltu juhliin kutsua, mutta tytöt kutsuttiin. Marian äiti lähetti kutsut juhliin tekstiviestillä lasten vanhemmille. Marian äiti lähetti kutsut kaikille muille luokan tytöille, paitsi kahdelle. Tilanne oli vähintääkin outo, koska juhlia yleensä juhlittiin koko porukan voimin. Ainakin toinen tytöistä pahoitti mielensä. Mutta onneksi tyttö osasi asiasta kertoa äidilleen, jonka ensireaktio oli puhtaasti.. hmm.. kiukku. "Jaahas, tarkoitat siis Mariaa, joka on ollut meillä myös kylässä, jokaisella synttärillä ja aina olemme tarjonneet hänelle myös ruokaa hänen meillä ollessaan.. että kutsua siis ei tullut.. No, mitäs jos tiputamme hänet sitten seuraavilta omilta synttäreiltä kutsulistasta pois?!". Pitkän työpäivän jälkeen se tosiasia, että Marian äiti oli kutsut vielä lähettänyt tekstiviestillä muiden tyttöjen äideille ei asiaa paljon helpottanut. Että joku aikuinen ihminen voikin käyttäytyä näin huonosti ja aiheuttaa pienelle tytölle mielipahaa omalla huonolla käyttäytymisellään?? Ymmärrettävää kyllä, että kaikki ihmiset eivät välttämättä tule toimeen keskenään, mutta että haluaa omalle lapselleen opettaa toisten syrjimistä, ja miten se tehdään hienovaraisesti? Aargh! No, hetken ajateltuaan neuvoi kutsutta jääneen tytön äiti lastaan: "Tiedätkö mitä? Äidin ensimmäinen neuvo oli hieman huono, suutuin vain Halloween juhlien kutsujen järjestäjien huonoa käyttäytymistä. Mutta, oikeasti, me emme halua olla tuollaisia. Se on heidän häviönsä, jos he haluavat käyttäytyä niin huonosti. Jatketaan me vain omalla tavallamme ja kutsutaan myös Maria sinun juhliisi. Sinä kultaseni osaat käyttäytyä hyvin ja ottaa muut myös huomioon, emmekä me missään nimessä halua muille lapsille aiheuttaa mielipahaa.. Ja, sitäpaitsi, ethän olisi juhliin edes ehtinyt, koska olemme huomenna lähdössä mökille, emmekä ole edes kaupungissa, jotenka juhlat olisivat kuitenkin jääneet väliin." Sitten vielä tyttö ja äiti vaihtoivat yöpusut. Äiti oli tyytyväinen, koska oli saanut oman kiukkunsa lepytettyä ja järkeistettyä käyttäytymisensä. Ja tyttö.. no, yhä varmasti suruissaan siitä, että oli luullut olevansa hyväkin ystävä Marian kanssa, mutta varmastikin mielissään siitä, että äiti piti lapsensa puolta ja sai tämän ymmärtämään, että joskus osa meistä ihmisistä vain käyttäytyy huonosti. Sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hienoja ja ihania lapsia kutsutta jääneet tytöt ovat. Ja huonosti käyttäytyvät ihmiset.. no, miten tämän sitten taas sanoisi nätisti.. Eivät vain ole yhtä fiksuja, kuin me muut. Ja heidän käyttäytymisensä voi jättää omaan arvoonsa ja pyrkiä siihen, ettei itsestä vain tulisi ikinä samanlaista.

Näin sitä opetetaan viisaita neuvoja, katsotaan missä vaiheessa oppi sitten kaataa ojaan. Vai oliko se niin, ettei oppi ojaan kaada. Riippuu varmaan siitä, kenen oppeja kuuntelee. Mutta äidithän nyt kuitenkin tietävät kaiken. Tai ainakin minä. Ja muut äidit. Paitsi ei tosiaankaan Marian äti. Joka nyt ei selvästikään osaa aina käyttäytyä hirveän fiksusti. Mitä emme tietenkään kerro lapsillemme, koska me viisaat emme hyvyydessämme halua puhua kenestäkään mitään pahaa.

Ihanaa viikonloppua ja nauttikaa kaikki perheenne seurasta tänä upeana syksyisenä viikonloppuna!

Minä